Pelkkää juhlaa

Viikonloppuna meillä oli parikin juhlimisen aihetta: Koo täytti lauantaina komeat kaksi vuotta ja sunnuntaina vietettiin meidän ihan ensimmäistä kihlauksen vuosipäivää. Ihan pelkkää juhlaa nuo kaksi päivää eivät kuitenkaan olleet (otsikosta huolimatta). Perjantaiaamuna koin itse lievän väliburnoutin, koska koko kulunut viikko oli aivan älyttömän raskas. Aikataulu näytti aikalailla tältä:

MA opintojen parissa 8.15-18
TI iltaluento 15-18
KE aamulla kouluun klo 8.30, koulusta töihin ja sieltä kotiin n. klo 21.30
TO opintojen parissa 10.30-18.15
PE aamulla luento 9-12 ja siitä iltavuoroon töihin ja kotiin taas n. klo 21.30

Perjantain aikataulu tosin muuttui, koska päätin (Jiin kehotuksesta) jättää aamuluennon väliin.

Jii on siis saanut ahertaa raksalla pääasiassa yksinään ja hyvinhän se on ahkeroinutkin. Eilen pääsin itsekin taas hommiin, koska raksa piti valmistella tämän päivän lattialämmitysputkien laittoa varten ja huomista lattiavalua silmällä pitäen. Uskomatonta, että huomenna illalla meillä on jo lattia! Ei seiniä tietenkään, mutta hei, onhan lattiakin jo jotain. Sitten alkaakin melkein kuukauden odotus, koska autotalli tulee vasta marraskuun alussa ja talo joulukuun alussa.

Mutta palataanpa vielä viikonloppuun. Saatamme inhimillistää koiriamme välillä hiukan liikaakin ja synttärien vietto on tästä hyvä esimerkki. Pitäähän koiralla olla synttärikakku ja lahjat sun muut tilpehöörit. Vieraita ei tänä vuonna saapunut paikalle, koska Koon bestiksellä Veellä on kennelyskä. Kakku tehtiin maksalaatikosta, kynttilät kurkusta ja porkkanasta. Ja hurtat tietysti ymmärsivät mistä on kyse.

Tyhmät ihmiset pakottaa odottamaan ikuisuuden ja räpsii vaan kuvia...

Sunnuntaina olisi oikeasti voitu ehkä juhlistaa ihan kunnolla meidän ihan ensimmäistä kihlautumisen vuosipäivää, mutta vähän reisillehän se meni. Itse olin mennyt sopimaan jo aikaisemmin menoa tuolle päivälle ja lähdinkin kotoa jo peräti seitsemän jälkeen aamulla. Jii meni hoitamaan jälleen raksaa ja sai tällä kertaa mukaansa yhdet apukädet, jotka auttoivat kyllä suuresti. Minä pääsin takaisin kotiin ennen Jiitä ja yritin leikkiä edes jokseenkin hyvää vaimoketta tekemällä valkosuklaapannacottaa. Mitään sen suurempia illallisherkkuja ei alettu järkkäilemään, vaan iltaravinnosta sai huolehtia ehkä Tampereen paras take-away -mesta, Nanda Devi. Vuoden päästä tähän aikaan ollaan jo avioliiton auvoisessa satamassa, joten seuraavat vuosipäivät tulevatkin olemaan hääpäiviä. Yritetään tsempata ehkä vähän paremmin niihin sitten.