torstai 30. heinäkuuta 2015

Raksabongausta

Meille on tässä sanotaanko viimeisen parin vuoden aikana muodostunut yhteinen harrastus nimeltä talo-/raksabongaus. Ennen tämän oman rakennusprojektin aloittamista bongaukset kohdistuivat pääasiassa valmiisiin taloihin ja niiden pihoihin. Aika monta iltalenkkiä ollaan tehty niin, että kuljetaan milloin milläkin pientaloalueella ja tutkaillaan muiden taloratkaisuja. Samalla pitää tietysti ääneen pohtia mitä tekisi itse, jos saisi päättää. Alkuun nämä iltakävelyt olivat lähinnä kaukaista haaveilua ja sateenkaaren maalailua johonkin hamaan tulevaisuuteen, mutta vähitellen alettiin entistä enemmän tosissamme pohtia millaisen talon itse rakentaisimme. Muiden taloja ihan vaan ulkoapäinkin katselemalla saa jo ihan hyvin ajatuksiaan kasaan omista haaveista. Ja tällainen "leikki" oli ihan hyvä tapa selvittää, ollaanko samalla sivulla haaveinemme. Onneksi meillä ajatukset kulkivat heti alkuunsa melko samaa rataa eikä kummankaan ole tarvinnut tehdä kovin suuria kompromisseja pitääkseen toisen tyytyväisenä (isoin taisto tähän mennessä on tainnut olla ikkunoiden ja sisäkaton kanssa, tulos: Pee päätti ikkunat, Jii sisäkaton).


Nyt sitten oman projektin konkretisoiduttua bongailu on siirtynyt enemmänkin raksoihin. Ihan jo meidän lenkkireittien varrelta löytyy tälläkin hetkellä muutama rakennuskohde, joiden edistymistä käymme silloin tällöin katselemassa. Vaikka nämä tulevat kodit ovatkin kivitaloja, on niiden seuraaminen siitä huolimatta mielenkiintoista. Tai ehkä juuri siitä syystä. Puutalot taitavat nykyään tulla aika suurelle osalle ainakin osittain tehtaalla valmistetuista elementeistä, joten niiden ulospäin nähtävä edistyminen on nopeampaa ja vähävaiheisempaa kuin kivitalojen. Tätä olen jaksanut ihmetellä jo ehkä liikaakin muiden blogeja seuratessa: ensin on vaan pohjat tehtynä ja parin päivän päästä siinä onkin jo ulospäin melkein valmiin näköinen talo. Kun itse päästään tähän vaiheeseen, saatte kuulla tätä ihmettelyä vielä paljon lisää.


Takaisin muiden raksoihin. Kivitalojen valmistuminen on jotenkin kiehtovaa. Palikka kerrallaan ne kasataan ja vähitellen esiin tulevat ikkuna-aukot, ovet ja muut yksityiskohdat. Tämä ei sitten kuitenkaan tarkoita sitä, että haluaisin meille kivitalon. Puutalot on enemmän meidän juttu, mutta ei se estä toisten ratkaisujen ihastelua. Muiden projektien seuraaminen on jotenkin lohdullista, kun oma ei ole vielä edes kuopan tasolla. Niistä näkee, että kyllä se sitten etenee aika nopeastikin kunhan pääsee vaan kunnolla alkuun. Tämä odottelu on ehkä pahinta. Eikä voi tehdä itse mitään mikä nopeuttaisi koko prosessia. Mutta ehkä jo viikon tai kahden sisään saadaan iloisia uutisia rakennusvalvonnasta ja saadaan ihan luvan kanssa aloittaa hommat.

Kuvat Pinterest.

tiistai 28. heinäkuuta 2015

Koiranelämää osa 3

Nyt päästäänkin pohtimaan koiranomistajan painajaista: lattiamateriaaleja. Koirat asettavat lattiat aika kovan kulutushaasteen eteen. Koo on vasta parivuotias eikä ihan aina pysty hillitsemään itseään sisätiloissa vaikka pahimmista sekoamisista ollaan jo päästy eroon. Lattian pitää siis kestää nuoren koiran revittelyä eikä mennä pilalle heti, jos vesikuppi menee nurin. Tässä kohtaa moni ajattelee laatan olevan ainoa vaihtoehto, mutta kun se ulkonäkö ja tuntu. Laatat on kivan näköisiä, samoin kuin betonilattiatkin, mutta haluamme kotiimme myös puun tuomaa lämpöä. Nykyisessä työssäni joudun viettämään päiväni kovalla betonilattialla enkä halua kohdata samaa fiilistä kotona (tiedossa on, että toki koteihin tehdyt betonilattiat ovat kauniimpia kuin työpaikkani lattia).


Eteinen, keittiön alue sekä märkätilat laatoitetaan ja makuuhuoneet + olkkari/ruokailutila pinnoitetaan jollakin edes puuta muistuttavalla. Parketista ja lankusta joudumme luopumaan, koska emme halua hioa uutta lattiaamme jo muutaman vuoden käytön jälkeen. Koirien omistajille tyrkytetään yleensä laminaattia, mutta omasta kokemuksesta emme halua sitä uuteen kotiimme. Laminaatti on kylmä ja liukas, eivätkä saumat kestä nestettä juuri lainkaan. Meinasi mennä jo hankalaksi sopivan lattiamateriaalin valinta, mutta sitten törmäsimme vinyylikorkkiin. Tai Jii törmäsi ja minä yritin tyrmätä idean heti alkuunsa. Ensimmäisenä vinyyli-sanasta tulee mieleen ne kamalat muovimatot, jotka tulivat liiankin tutuksi omassa lapsuudessa. Kylmätväreet menivät pitkin selkääni Jiin ehdottaessa ensimmäistä kertaa vinyylikorkkia. Sitten aloin itsekin hiukan tutustua kyseiseen materiaaliin ja viimeistään päästessämme näkemään tällaista lattiaa livenä Jiin kaverin raksalla, aloin lämmetä ajatukselle. Ainakin tämän kaverin lattia oli todella kestävä (saimme kulutusdemonstraation avaimella hankaamalla) ja tuntui oikealta puulta.


Viime viikolla kävimme tontin siivouksen lomassa tutustumassa vinyylikorkkiin ja eri kuosivaihtoehtoihin myös liikkeessä. Merkkejä on useampia, mutta nyt kaikista vakuuttavimmalta tuntuu Wicanders, jonka tuotantoa myös Jiin kaverin lattia on. Kuosivaihtoehtoja löytyy aika mukavasti ja löydettiinkin jo pari erittäin potentiaalista vaihtoehtoa. Samassa liikkeessä oli esillä myös Timberwise-parketteja ja allekirjoittanut kuolasikin niiden perään hetken, kunnes koiratodellisuus iski jälleen takaraivoon. Parkettia meille ei tule ja piste. Yllättävän aidon puun tuntuisia nuo Wicandersin vinyylikorkitkin olivat eikä eroa todennäköisesti edes huomaa pidemmän päälle (hipelöin vuorotellen Timberwisea ja Wicandersia eroja etsien). Hintatasoltaan parketti ja vinyylikorkki ovat samassa luokassa ja tietysti isomman määrän ostamalla saa edullisemman neliöhinnan.


Tästä tullaan varmasti kirjoittamaan vielä pitkät pätkät, mutta todettava on, että tällä hetkellä vinyylikorkki on vaihtoehtojen kärkipäässä.

Kaikki kuvat Pinterest.

sunnuntai 26. heinäkuuta 2015

Rupikonna ja taapelitytöt

Suomen kesä. Täytyy kyllä sanoa, että on aika monenlaista keliä nähty kun tontilla ollaan touhuiltu. Keskiviikkona talkoiltiin porukalla ja ei oikeastaan paljon huonompaa säätä olisi voinut olla. Vesisade nyt sinällään ei haittaa, mutta kun tällä hetkellä se tekee liikkumisesta tuolla tontilla lähemmäs mutapainia, kuin varsinaista kävelyä. Nooh, eilen olikin sitten keli bluebirdiä ja siivoiltiin talkoilla viimeiset rojut ja taaplattiin laudat ja lankut.

Meillä oli yleisöä koko päivän, kun munkkikoneet ihmetteli aidan takana meidän touhuja

Olin itseasiassa noista kahdesta tontille jääneestä lautataapelista ihan fiiliksissä kun alettiin purkaa niitä. Sieltähän löytyi todella hyvää lankkua ja lautaa mitä voidaan käyttää rakennukseen aivan varmasti. Sitten kun pihinä miehenä säästin meille tontilla olleet vanhat kattopellit, niin niistä saatiin oivat katot tehtyä noille taapeleille.

Taapelitytöt hoitivat hienosti taaplauksen, minä keskityin lähinnä vanhojen taapeleiden kanssa taistelemiseen ja moottorisahan kanssa temuamiseen. Jos tuollaista hommaa tekisi joka päivä vuoden ympäri niin jossain näkyisi varmasti. Joko hauiksissa tai sitten välilevytyränä.

Ei talkoita ilman talkoojuomaa

Meillä oli myös ilo pelastaa luontokappale. Itsemurhahimoinen sammakko oli yrittänyt paeta ilmeisesti kuumuutta vanhan taapelin alle ja löytyi aika nihkeästä asennosta. Suoritettiin päivän luonnonsuojelutyö ja Pee metsästi sen vanerin päälle ja kiikutti läheiseen ojaan veden ääreen.

Metalliromusta pääsee helposti ja ilmaiseksi eroon paikallisten romunkeräilijöiden ja romuttamoiden kautta. Meilläkin rautaromua tuli aika paljon ja ei tarvinnut kun soitto paikalliselle romumiehelle niin seuraavana iltana oli romut hävinneet tontilta, ilmaiseksi. Kunhan ne ensin kasaa johonkin yhteen paikkaan. Metalliromun seasta löytyi hyvinkin käyttökelpoista tavaraa, kuten meidän rautakankikokoelma osoittaa.

Kaikki löytyi tontilta :)

Kävin yksi ilta viime viikolla ratapäivän jälkeen fiilistelemässä ilta-aurinkoa kun ajelin kotiin. Tyyni ilta ja laskeva aurinko - tuli kyllä hyvä fiilis kun näki miten hienosti aurinko paistaa pitkin iltaa vielä terassille.


Koiranelämää osa 2

Nyt seuraa jatkoa Koiranelämää osa 1 -postaukselle. Kaikki koiriin liittyvät postaukset tulevat koiranelämää-tagin alle, jos vaikka joku on kiinnostunut nimenomaan tästä suunnittelun/rakentamisen osiosta.

Viimeksi tuli pohdittua kuratouhuja. Seuraavaksi otetaan käsittelyyn koirien toinen rutiini: aamu- ja iltaruokinta. Äl ja Koo eivät ole isoja kavereita, mutta ruokaa kuluu silti ihan kiitettävästi ja isompien säkkien ostaminen tulee halvemmaksi kuin kahden kilon pikkupussit. Tällaiset säkit vievät kuitenkin tilaa aika paljon, joten sekin on mietittävä valmiiksi. Tällä hetkellä ruuat säilötään isoissa kannellisissa muovilaatikoissa vaatehuoneessa. Muovilaatikot estävät hajujen pääsyn koko asuntoon, mutta niiden säilytys voisi tapahtua jossakin muualla kuin meidän vaatteiden keskellä. Uudessa talossa kodinhoitohuoneen kiintokalusteisiin tulee kaappi, joka on koirien tavaroille. Ruuat menevät laatikoineen sinne kaikkien mahdollisten hihnojen, pantojen, takkien ja muun sälän kanssa. Kun toisen koiran kanssa vielä harrastetaan näyttelyitä, noita turhakkeita tuppaa kertymään. Onneksi näyttelykoira on Koo lyhyine turkkeineen, pitkäkarvaisen kaverin kanssa tarvittaisiin vielä vähän (lue: älyttömän paljon) lisää välineistöä. Ruokalaatikoiden lisäksi hankintalistalle pääsee säläboksi, jotta esim. näyttelyhihnat pysyvät tallessa ja järjestyksessä.

Vähän kuvaa todellisuudesta eli meidän sotkuisesta vaatehuoneesta...


Koirien kuppien paikat ovat olleet myös jo nyt mietinnässä. En tiedä kuinka tarkkaan muut miettivät tällaisia asioita taloa suunnitellessa, mutta koira-arjessa pikkuasioillakin on merkitystä. Kuppien pitää sijoittua niin, etteivät ne ole tiellä (nimim. monta kertaa astunut koirien vesikuppiin). Kirsi Valanti onnistui avaamaan silmämme ruokintapaikan suhteen ja lopullinen sijoituspaikka taisi löytyä (lisää treffeistä Valannin kanssa voit lukea täältä). Olimme jo ajatelleet laittaa kupit saarekkeen päätyyn, mutta kyllähän siinäkin olisi ollut sukkienkasteluvaara. Suunnitelmiimme jumittuneina emme edes pohtineet muita vaihtoehtoja kunnes Kirsi ehdotti kuppien sijoittamista nurkkaan. No tietysti! Siellä ne eivät voi osua kenenkään varpaiden tielle ja kaikkien jalat säilyvät kuivina. Kodinhoitohuone ja koiranruokien säilytys on lähellä, joten aamuista ja illoista tulee toivottavasti nyt ihanan sujuvia myös tämän rutiinin osalta.


Ruokintaan, tai lähinnä siihen juomispuoleen liittyy aika paljolti myös lattiamateriaalit, mutta jätetään niiden pohtiminen seuraavaan kertaan.

perjantai 24. heinäkuuta 2015

Meidän Ladon syntytarina

Eli miten päädyttiin lopulliseen pohjaan. Lupasin aikaisemmin esitellä jossakin vaiheessa erilaisia versioita pohjakuvista, joiden myötä syntyi vähitellen meidän Lato. Tässä ei nyt ole ihan kaikkia välivaiheita, mutta suurimmat muutokset sisältävät kuitenkin, jotta näette minkälaista kääntelyä lopullinen pohja vaati.

Liikkeelle lähdettiin siis Lato 148 -pohjasta. Jo tällaisenaan olimme tähän melko tyytyväisiä, mutta tontin takia kuva piti muuttaa peilikuvaksi ja märkätiloja halusimme muokata jonkin verran.

Kuva: Kannustalo Lato 148

Muokkaaminen aloitettiin niin, että lähetimme sähköpostilla Kannustalon edustajalle Ari Heponiemelle meidän toiveita. Alla oleva pohja on siis ensimmäinen versio ja siinä näkyy nyt myös se alkuperäisissä toiveissa ollut parvi talon oikeassa päädyssä. Tekninen tila päätettiin siirtää autotalliin, jotta asuinrakennukseen saataisiin vapautettua neliöitä. Halusimme myös kakkosoven kodinhoitohuoneeseen talon päätyyn, jotta koirien kanssa kulkeminen (sis. pesut ja muut säätämiset) helpottuisi. Pesuhuoneesta piti saada ihan vaan pesuhuone ja toinen wc siirtyi omaan tilaansa. 


Seuraavaksi parvea muokattiin vähän ja käännettiin vielä olohuone ja ruokailutila ympäri. Olohuoneessa tulee todennäköisesti hengailtua enemmän illalla, joten on mukavampaa, jos se on pihan puolella eikä kadulle päin. "Pikkuvessa" vaihtoi paikkaa keittiön vastaiselta seinältä pesuhuoneen seinälle. Noin saatiin saunaeteinen eli paikka vaatteille, pyyhkeille ja naulakolle saunaan mennessä. Samalla syntyi pyykinkuivaustila khh:n oven ja vh:n oven väliin.


Sitten kuultiin rakennusvalvonnan näkökulma parveen (= ei kannata edes piirrättää lupakuviin, ei tule menemään läpi), parven aiheuttamat lisäkustannukset ja päätettiin luopua siitä. Oleskelutilaan haluttiin kuitenkin ilmavuutta ja sitä saatiinkin saksiristikon avulla. Korkeimmillaan sisäkatto nousee reiluun 3,9m:iin.  Huoneiden kokoihin ja sijainteihin olimme jo tyytyväisiä, joten voitiin alkaa säätää ikkunoiden kanssa. Suurimmat muutokset taisivat olla saunan ikkunan levennys ja ison tilan ikkunoiden siirtäminen neljän ryppäisiin. Melkein kaikki isot ikkunat myös muutettiin kiinteiksi eli MEK-ikkunoiksi. Määräysten takia kaikissa makuuhuoneissa on oltava tuuletusikkunat, joten kaikkia ikkunoita ei voitu ottaa kiinteinä vaikka oltaisiin haluttu.


Tämän viimeisen kuvan jälkeen poistettiin vielä oleskelutilasta kapea tuuletusikkuna terassin oven vierestä ja käänneltiin ovien avaussuuntia.  Myös takan paikkaa on vähän siirretty lähemmäs harjaa. Valanti-tapaamisen jälkeen vahvistui tunne, että saareke siirretään symmetrisesti aivan tilan keskelle. Näin saadaan monikäyttöisyyttä tilaan ja voidaan vaihdella ruokapöydän ja oleilutilan paikkaa helposti.

Näiden kuvien välissä pitäisi olla aika monta itse käsinpiirrettyä versiota, mutta jätin ne nyt pois niiden epäselvyyden vuoksi. Nyt jälkikäteen kun katselee näitä luonnoksia näyttäisi siltä, että lopullinen pohja syntyi ihan helposti. Todellisuudessa käytiin kuitenkin lukemattomia keskusteluja ja väännettiin ja käännettiin erilaisia ratkaisuja. Jii olisi varmasti pohtinut asiaa vielä paljon pidempäänkin, mutta onneksi sain hänetkin vakuutettua pohjan toimivuudesta. Alla vielä se lopullinen kuva, jonka mukaan rakennuslupahakemus tehtiin.


torstai 23. heinäkuuta 2015

Asuntomessut 2015

Käytiin alkuviikosta heti vierailulla asuntomessuilla Vantaan Kivistössä. Päällimmäisenä jäi mieleen tonttien pienet koot ja k+oh+rt koko ja tilasuunnittelu.

Tonteista. Miksi kuntien pitää nykyään kaavoittaa nuo messualueet tai ylipäätään kaikki uudet OKT-alueet noin tiiviiksi? Talot on lähes seinät kiinni toisissaan. Pienimmät tontit on alle 500m2. Omasta mielestä ei mitään järkeä. Kai joku kaava-arkkitehti on piirtänyt sen hienon tiikerinsilmän (vai mikä se nyt oli) ja lähtenyt siitä lätkimään tontteja ympyrän kehälle. Päättäjät hoi! Meillä on Suomessa paljon tyhjää maata ja asuintiheyskin länsimaista yksi alhaisin! Sitten kun sidotaan rakennusoikeudet tontin kokoon ja pakotetaan asemakaavalla ihmiset rakentamaan ylöspäin niin tuloksena on juurikin messualueen näköisiä alueita.  Jos haluaa tehdä sen elämänsä suurimman investoinnin, niin eikö olisi järkevämpää antaa ihmisten itse päättää enemmän?

Messuluetteloa lukiessa tuli olo että siellähän on ihan mielenkiintoisia ratkaisuja tehty. Muutamia olikin. Oli myös meidän mielestä vähemmän hyviä.

Opittua:
- ABB:n ständillä sähköistä, kytkimistä ja taloautomaatiosta.
- Parissa talossa tuli-lattiasta.
- Vesivek asentaa rännejä ja kattoturvaa ympäri vuoden.
- Kiinteät, isot ikkunat on todella hyvännäköiset livenä, karmi on todella siro.

Negatiivista:
- Turner-door:lta en saanut edes hintaa autotallin ovelle vaikka pyysin. Heillä on kuulemma aina hyvät hinnat. Right, selkeästi myyntimiehiä.
- Jäätelö maksoi 3,8e+0,2e aito vohveli! Siis 4 euroa yksi pallon jädeä, hohhoijaa.
- Autotalleja ei käytännössä päässyt katsomaan ollenkaan, kun ne oli miehitetty kaikilla myyntiständeillä. Yhdessä tallissa oli ilmeisesti Torginol:n tekemä lattia, mutta paikalla ei ollut ketään ko. firmasta ja sain vain lehtisen mukaan.
- Vain yhdessä talossa oli "järkkäri" valvomassa ettei talossa ole liikaa porukkaa esim. portaissa. Taisi olla se kallein talo alueella. Talot oli niin täynnä, ettei mahtunut oikein katselemaan.
- Ei ollut yhtään kiertoilmatakka-toimittajaa messuilla (tai ei ainakaan löydetty).
- Ei päässyt katselemaan teknisiä tiloja ja ratkaisuja niissä.

Latasin tähän aika paljon kuvia, kun en jaksanut alkaa sorttaamaan. Tuli aika pitkä liuta, mutta ei voi mitään.

ABB:n ständillä oli hyvin esillä vaihtoehtoja. Todella hyvä keksintö tuo USB-liitännällinen pistorasia, ks oikean kuvan oikea yläkulma.

ABB:lta saatiin myös opastusta heidän automaatiojärjestelmään. Karkea heitto oli että lisähintaa tulee 3000-4000e sähköurakkaan jos tuon laittaa. En vieläkään osaa sanoa saako tuolla vastaavaa hyötyä, vai ostaako itselleen vain ongelmia.
Vasemmalla ehkä meidän tuleva rättipatteri (Svedbergs) ja oikealla hienot pöydänjalat Puustellin ständillä. 
Kuten aiemmin kirjoitin, tontit on tosi pieniä, mutta on sinne saatu toimintoja mahtumaan silti. Kuva on yhden talon terassilta josta näkee suoraan 5 talon terassille yhteen suuntaan.
Työhuoneinspiraatiota. Puu tuo mukavaa lämmintä fiilistä näissäkin tiloissa.
Valaistuksia tuli myös katseltua jonkin verran. Vasemmalla hyvä esimerkki epäsuorasta valosta wc:ssä. Oikealla: Tässä oli uskallettu laittaa aika isot led-valot kattoon. Omaan silmään ehkä osuisi, Pee oli toista mieltä.
Valaisinideoita. Vasemmassa alakulmassa on samaa ajatusta kuin meidän työmaavalaisinprojektissa.


Meidän kodinhoitohuoneen ulko-ovi tulee olemaan melkein kokonaan lasia ja ollaan mietitty siihen jonkinlaista rimotusta. Näistä saatiin hyvin ideoita.
Ulkovalaistuksia. Vasemmalla: Tällaisia seinävalaisimia ollaan ajateltu etsiä meillekin. Oikealla: Terassille ehdottomasti nämä!
Oikean kuvan pöytä oli muistaakseni Vepsäläiseltä. Kuva piti napata omaa pöytäprojektia varten. Vasemman kuvan betonipöydänkin voisi ehkä toteuttaa terassille.
Ideoita "pukeutumistilaan".
Saunoista yritettiin myös etsiä ideoita, mutta nähtiin lähinnä aika perusratkaisuja.
Vasemmalla olevan klapitelineen voisi helposti tehdä itsekin ja se on siron tyylikäskin vielä. Oikean yläkulman kaltainen tanko tulee meillekin ihan varmasti johonkin. Oikeassa alakulmassa on samaa fiilistä mitä toivottavasti saadaan meidänkin olohuoneeseen.
Onkohan käynyt pieni fiba jääkaappi-pakastimen ostossa? Ihan kuin ei ihan osuisi tuohon tilaan.
Näitä kuivaustelineitä oli joka talossa. Messutarjous? Tuo oli ainakin sellaisessa rimassa kiinni, että meinasi jäädä käteen kun otin kiinni ja kokeilin.
Tulilattia oli laitettu pleksin taakse esille tässä talossa (messujen jälkeen se on tarkoitus peittää).
Olen ehkä saanut Peen käännytettyä ja Genelecit tulee olkkariin.
Kuva lähinnä omaksi muistoksi betonisokkelista ja harmaasta ikkunapellistä.

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Takkoja

Talon rakentamisessa tai oikeastaan jo sen suunnitteluvaiheessa pitää miettiä yllättävän monia sellaisia asioita, joiden toteutus tapahtuu vasta joskus hamassa tulevaisuudessa. Yksi tällaisista on takka. Se vaikuttaa niin moneen muuhun asiaan, jotka myös pitää olla suunniteltuna paljon etukäteen. LVI-suunnitelmaa varten tarvitsee jo tietää tuleeko varaava-, kiertoilma- vai vesikiertoinen takka sekä takan sijoituspaikka talossa. Toki näitä voi varmasti muokata vielä myöhemminkin, mutta tuollaiset muutokset eivät varmasti tapahdu ilman lisäkustannuksia. Jos jollakin on parempaa tietoa asiasta, voi jakaa kokemuksiaan kommenteissa. 

Takoista olen pyytänyt tarjouksia jo aikaisemmin, mutta tuolloin tarjouspyynnöt koskivat vain varaavia takkoja. Myöhemmin sitten aloimmekin miettiä kiertoilmatakkaa ja nyt näyttää siltä, että sellaiseen päädytään. Kiertoilmatakka lämmittää nimensä mukaisesti ilmaa ja puhaltaa sitä huonetilaan. Toisin kuin varaava takka, se lämmittää vain silloin kun puita poltetaan eikä tuntitolkulla vielä jälkikäteen. Kiertoilmatakat ovat todella kevytrakenteisia eikä niiden takia tarvitse laittaa minkäänlaisia lisävahvistuksia laattaan. Meille tällainen takkaratkaisu kuulostaa aika ihanteelliselta, koska emme etsi lisälämmittäjää vaan lähinnä tunnelmanluojaa. Takkoja ei kuitenkaan tule katsottua ihan joka päivä ja aikaisemmin olemme nähneet lähinnä varaavia takkoja. Päätimme siis lähteä tutustumaan kiertoilmatakkoihin Ylöjärvellä sijaitsevan Takkapalvelut JJJ Oy:n tiloihin. 

Haaveissamme on joko kulmaluukullinen tai kolmeen suuntaan aukeava takka, koska sijoituspaikka tulee olemaan aika keskellä olohuone-keittiö-ruokailutilaa. Kolmeen suuntaan aukeavalla luukulla saisimme tilaan lisää joustavuutta, koska silloin voisimme vaihtaa olohuoneen ja ruokailutilan paikkoja niin halutessamme. Kaikki takoista tarjouspyyntöjä kyselleet tietävät, että tällaiset luukkuvaihtoehdot ovat tietysti sieltä kalleimmasta päästä. Varaavista takoista pyysin tarjouksia vain perinteisellä etuluukulla ja kulmaluukulla. Esimerkiksi Linnatulen Juhana- ja Johannes-takoilla hintaeroa ilman pinnoitusta, mutta muuten asennuksineen ja hormeineen oli n. 1600€. Näistä siis Juhana etuluukulla ja Johannes kulmaluukulla. Kolmeen suuntaan aukeavalla luukulla en edes viitsinyt pyytää tarjouksia, koska ajattelin summan menevän joka tapauksessa budjetin yli. 

Onneksi tutustuimme kiertoilmatakkoihin, sillä ne tuntuvatkin olevan edullisempia kuin varaavat serkkunsa. Jopa kolmeen suuntaan aukeava taitaa mahtua takkabudjettiimme. Takkapalveluilla oli esillä upea Schmid Ekko -sydämen ympärille tehty takka. Kuvia emme tietenkään tajunneet ottaa, joten pitää selvitä näillä netistä löydetyillä. 

Schmid Ekko Kaminweltin sivuilla

Tällaisen takan hinta nousisi kuitenkin meidän budjetin yli, mutta onneksti Conturalta on tulossa syksyllä uutuutena kolmeen suuntaan aukeava takkasydän, joka on hinnaltaan huomattavasti Schmidiä edullisempi. 

Contura i51 Conturanewsroomin sivuilla

Valmiista kuorista emme niin välitä, koska olemme jo ehtineet ihastua Tikkurilan Tunto Kivi -maaliin. Ainakin Puronmutkan Johannes-takka näyttää aivan upealta tällaisella maalilla päällystettynä. 

Takkahommat alkaa näyttää siis jo ihan hyvältä. Ainoa mietittävä asia on vielä hormi, koska kiertoilmatakan päältä ei voi lähteä harkkohormilla emmekä halua kevythormia taloomme. Todennäköisesti hormi tulee takan taakse ja sen viereen voisi sitten rakennella jonkinlaisen lokeron puille. Vähän tähän tyyliin.

Kuva Eletään aikuisesti -blogista

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Lato-vierailulla


Vihdoinkin päästiin näkemään Lato livenä myös sisältä. Jätettiin viime vuonna asuntomessut väliin, joten messulatoa ei käyty katsomassa. Kannustalo järjesti Lato-esittelyn videoblogi-talossa ja koska ollaan seurattu tämän rakentajaperheen tarinaa jo pitkään, oltiin todella innoissamme mahdollisuudesta vierailla heidän kodissaan. Tässä Ladossa on käytetty lähtökohtana samaa pohjaa kuin meilläkin, mutta muokattu sitä lopulta melko paljonkin. Esimerkiksi heille tuli talon toiseen päätyyn parvi, josta mekin (aikalailla tämän blogin vaikutuksesta) haaveilimme, mutta jouduimme luopumaan taloudellisista ja rakennusvalvonnallisista syistä. Livenä parven nähtyämme totesimme sen olevan hieno, mutta ei onneksi jäänyt harmittamaan päätös sen poisjättämisestä.

Todellisen talon näkeminen helpottaa aika paljon erilaisten tilojen ja niiden mittasuhteiden hahmottamista. Tähän asti ollaan jouduttu tuijottamaan vain pohjakuvia ja keittiön 3D-luonnoksia, jotka valitettavasti eivät kerro ihan koko totuutta. Nyt saimme aivan uudenlaisen käsityksen siitä, millainen talo meille on tulossa. Emmekä olisi voineet tehdä parempaa valintaa. Lato on täydellinen talo meille. Ja muokkaamamme pohjakin tuntuu nyt entistä paremmalta. Huoneiden koot ja järjestys tulevat aivan varmasti olemaan toimivia. Ja tarkoitan tietysti, että suunnitelma kohtaa nimenomaan meidän tarpeemme eivätkä kenenkään muun. Meidän talohan siitä tuleekin. Rakennuskuume nousi vähintään potenssiin sata tämän vierailun myötä. Voi kun meidänkin Lato olisi jo muuttovaiheessa...

Pakko myös antaa ihan viralliset kehut Kannustalon toimitusjohtajalle Mika Uusimäelle, jonka itse pääsin tapaamaan nyt ensimmäistä kertaa (Jii näki hänet jo aikaisemmin Kannustalon koti-illassa). Tässä on sellainen tyyppi, että tuntuu ihan hyvältä ostaa talo juuri hänen edustamaltaan firmalta. En tietenkään ole muiden talotehtaiden toimareita tavannut, mutta tästä johtajasta jäi ainakin todella hyvä fiilis.

Mutta kuviahan te varmasti kaipaatte. Tässä vähän meidän mielestä tämän kodin parhaita paloja. Sormipaneeli kodinhoitohuoneen seinässä toi mukavasti lämpöä tuohon "pyykkihuoneena" yleensä pidettyyn tilaan. Keittiössä oli paljon samaa kuin meidän keittiösuunnitelmissamme ja tämän kodin keskipisteen näkeminen vain vahvisti omia ajatuksiamme + tajusimme tarvitsevamme avohyllyjä viinilaseille. Isot ikkunat oli juuri niin ihanat kuin kuvissakin. Koko talossa märkätiloja lukuunottamatta oli ihana lankkuparketti (jota meille ei kuitenkaan voi tulla karvaisten kavereiden takia). Tilan korkeudesta en saanut otettua yhtään järkevää kuvaa niin, että ruutuun ei olisi osunut muita Ladossa vierailevia, mutta eiköhän tuokin tule vielä videoblogissa näkymään.



lauantai 18. heinäkuuta 2015

Raksakuorkki ja tontin siivoamista

Aiemmin ollaan jo kitisty että tontilla on rojua ja ne pitäisi sitten sieltä roudata pois. Sattuipa että lankomies omistaa pienen kuorma-auton ja sain neuvoteltua sen lainaan meille. Auto on mallia vintage, mutta lanko omaa kädentaitoja ja on kunnostanut siitä oikein hienosti toimivan pelin. Auto on enemmän kuin tarpeen meille.

Das Scania, ratissa lukee myös Saab.

Tontilla ollaan oltu raivaushommissa, puskaa nurin ja moton jäljiltä pystyyn jääneistä pienempiä puita kaatamassa. Tai, minä olen niitä kaatanut ja Pee on lajitellut romuja edes jotenkin järkeviin kasoihin. Uskomatonta miten paljon ihmiset voivat vaan jättää jätettä maatumaan luontoon.

Tilasin myös sähköt tontille Leppäkosken Sähköltä ja samalla puhelulla pyysin että tuleevat kaatamaan yhden ihan lankaan kiinni jääneen pajun. Kyseessä ei ole ihan pieni paju. Mallailin tuolla Husqvarnan laipalla siinä vieressä, ettei olisi varmaan mitään jakoa alkaa edes sitä kaatamaan kahdestaan omalla sahalla. Plus kaikki oksat roikkuu langan päällä niin, että itse sen kaatamalla pääsisi varmaan maksamaan vielä sähköyhtiölle jotain muutakin kuin sähkölaskun. Nopeaa toimintaa muuten ko. sähköyhtiöltä ja ystävällistä palvelua ainakin puhelimessa!
Ei mikään täysperävaunu, vaan sopivan pieni ja kevyt
LVI-suunnittelu hipoo maaliviivaa ja autotallin toimittaja pitäisi saada hyvällä tuurilla ensi viikolla varmistettua.