Ne "viimeiset" listat

Aktiivirakentaminen alkaa olla ohi, mutta kummasti niitä hommia vaan on jäänyt jemmaan. Vähän illassa-paljon viikossa-tyylisesti noita kuitenkin pikkuhiljaa tullut tehtyä pois.

Aika kauan mietittiin Peen kanssa mitä tehdään noille ikkunoiden sisäsmyygeille. Kun ei taloa tilatessa tajuttu pyytää noita ikkunoita asennettuna eri tavalla, asennettiin niihin vakiomalliset mdf kulmasmyygit. Nuo ei ole maailman kauneimmat tosiaankaan. Ajateltiin, että jos niihin tottuu ja laitetaan vaan akryylimassaa ja jätetään noin. Mutta ei vaan pystynyt. Liian keskeneräisen näköinen on noin.

Kävin hakemassa läjän listaa ja laitoin noihin ikkunoihin peitelistat, kuitenkin niin että periaatteessa näyttää vain yhdeltä listalta. Nyt kun tuota katsoo, niin ihan hyväksyttävä kompromissi ja on aika paljon siistimmän näköinen. Oli pientä episodia tuon viimestelynaulaimen ja kompuran kanssa kun jäsen Koo veti aina kauheat kilarit kun naulainta käytti tai kompressori kävi. Silmät lautasen kokoisina se veti aina kunnon huutohaukut.

Askartelin myös vähän audiopuolta tänään. Oikeastaan alusta asti on itseä häirinnyt nuo taka-Genelecien virtajohdot. Ostin joskus kesällä jo Elektorista liittimet ja tänään sain vihdoin aikaiseksi lyhentää nuo johdot.

  

Vakiojohdolla

Lyhennetyllä johdolla, muchos parempi

Eilen sain vielä houkuteltua kaverin jeesaamaan vähän ulkohommiin. Hitsailin tuossa yhtenä iltana leuanvetotangon, joka asennettiin sitten takapihalle. Pystypilarit olin ostanut jo kesällä ja anturatkin oli valmiiksi valettu. Kaikki vaan oli taas odotellut insipiraatiota ja vähän apukäsiä.

Puutarhurimme: Alejandro

Kesaloman kolkutellessa ovelle meille saapui perheenlisäys nimeltä Alejandro. Robottiruohonleikkuri oli sanana liian pitkä ja onhan tuollaiselle omatoimiselle puutarhurille oltava joku nimi, muukin kuin brändi. Hankittiin Robomow MS1500 leikkuri hoitamaan tuota ruohonleikkuuta. Aika kauan selailin nettiä ja vaihtoehtoja. Pallottelin ajettavan leikkurin ja robotin välillä. Pihojen teon aikaan päätin, kun olin tuon pihan haravoinut pari kertaa läpi multaa tasatessa, etten työnnä sitten metriäkään leikkuria. Ihan liian iso ala työnnettävälle. Eli joko ajettava tai robotti. Päädyin (kröhöm, siis me päädyimme) tuohon Robomowin laitteeseen paristakin syystä. Siinä on 56cm leikkuuleveys ja kaksi isoa terää ja sen hinta oli huomattavasti esim. Husqvarnaa halvempi. Lisäksi samalla hinnalla ei saa oikein järkevää ajettavaa, jonkun romun Tori.fi:stä muttei paljon muuta. Leikkuri maksoi 2016 kesällä nettitarjouksesta 1599e ja käyttökulujahan siinä on sähkö. Teriä menee varmaan joskus, mutta niin niitä menee kaikissa leikkureissa. Ainakaan yhden kesän käytön jälkeen terissä ei ole oikein mitään sanomista.

Kuultiin aika paljon kommentteja, ettei se nurmikko ekana kesänä paljoa kasva. Eipä juu. Nurmikko kylvettiin siis käsin ja reilun kuukauden päästä alkoi olla tilanne, että homma oli lähdössä käsistä. Asiaa ei auttanut kauhesti se, että leikkuri oli reilun viikon myöhässä. Tunnetusti ruoho tuppaa kasvamaan aika rajusti keskellä kesää. Lähtötilanne siis Alejandrolle ei ollut helpoin mahdollinen, vaan siitä otettiin heti ns. löysät pois. Heinä oli tuossa vaiheessa jotain 20-25cm ja leikkurin ylikuumenemissuoja raksui vähän väliä ja kone otti huilia tuolla missä sattuu välillä. Pohdittiin myös siirtonurmea, mutta tässä kohtaa raha ratkaisi. Markkinahinta siirtonurmelle taitaa olla jossain 3e-4e/m2 itse noudettuna. Meillä alaa on reilu 1000m2 joten helposti pelkkä nurmi olisi maksanut yli 3000e + rahti. Nyt ostettiin Nelson Garden Sport-siemeniä 3kpl 15kg säkkejä hintaan 261e. Muita kuluja ei tullut, kun multa oli valmiiksi peruslannoitettua. Vettä päälle vaan.

Alkutilanne

Vaikka nopeasti näyttääkin siltä, että puutarhuri on juoppo, näin ei ole. Robotin ajologiikka on vain tuollainen satunnainen.

Kylvön jälkeen nurmikkoon jäi jonkun verran tuollaisia laikkuja. Johtunee siitä että kylvin käsin siemenet. Kuvasta näkee myös vähän paremmin tuota leikkurin hassua ajologiikkaa.

Nyt Alejandro on kesän tuossa huseerannut ja käyttökokemus on todella positiivinen. Toki välillä se on pitänyt käydä pelastamassa jostain, kun on jäänyt jumiin. Mutta se on aika normaalia, varsinkin kun piha on uusi ja jostain kohtaa pehmeä tai rajalanka on asetettu vähän liian lähelle jotain estettä. Tuo langan asetus kannattaa tehdä muuten sitten juuri kuten ohjeissa sanotaan, eikä vähän sinnepäin. Itsehän en täysin lukenut ohjeita (yllätys) ja pääsin korjailemaan melkein heti langan paikkaa. Samoin leikkuri on katkonut lankaa aika usein, joka pitkälti johtuu siitä, että meillä oli uusi ja aika pehmeä piha ja lanka meni välillä terien väliin siitä syystä. Nyt kun nurmikko on kasvattanut tasaisen patjan niin lanka häviää todella nopeasti sinne sekaan, vaikka sitä kävisikin vähän korjailemassa.

Se mitä tuo leikkuri tekee loistavasti on tuon nurmikon huoltaminen. Ne kasvamattomat laikut on tiessään ja leikkuri silppuaa ruohon niin hienoksi tuonne, että tule sitä nurmimöllöä ollenkaan. Ei vaikka se leikkaa sateellakin välillä. Ja nurmikosta tulee todella tiheä ja tuuhea.

Takapihan aitaus + portitkin valmistui tässä kesän aikana. Päädyttiin tekemään koko takapihan kiertävä kunnon aitaus portteineen kaikkineen. Mitähän tuossa olisi alaa, joku sellainen vajaa 800m2. Nyt voi rauhassa olla takapihalla esim. vieraiden kanssa ja koiratkin saa olla vapaana samalla.
Aitatolpiksi laitoin ihan kyllästettyä 60mm pyörötolppaa ja korkeutta aidalla on sellainen 140cm + n.10cm maan alla. Portit tein raksajämäpuista, sitä näissä pakettitalotoimituksissa tulee jonkun verran. Alejandron saa aika kätevästi kulkemaan noista porteista, kunhan tosiaan ohjelmoi sen oikein. Robomowissa (ja varmaan muissakin merkeissä) on mahdollista asettaa sivualueita ja kapeita kulkuväyliä, saarekkeita jne jne. Kunhan vaan muistaa jättää portit auki niin leikkuri hoitaa itsenäisesti esim. työpäivän aikana leikkuuhommat. Mobiiliappi on tosi kätevä, ainut vaan että tässä mallissa mikä meillä on, yhteys on bluetoothilla eli täytyy olla aika liki konetta että se toimii. Puhelin toimii myös kaukosäätimenä, jos niin haluaa nurmikkoa ajaa (missä ei kyllä ole paljon mieltä).

Asfalttia pihaan

Etupihalle haluttiin..tai no minä halusin asfaltin. Oikeastaan alusta asti ollut selvää, että asfaltti it is helppohoitoiseuuden ja tasaisen pinnan takia. Ja onhan se musta kiva värinäkin. Tuntuu, että kustannuksilla ei näitä asioita voi perustella, kaikki maksaa aina ihan liikaa kuitenkin.

Kilpailutin muutaman firman, mutta hajauma oli euron sisällä / neliö. Juttelin valitun urakoitsijan työnjohtajan kanssa ja sanoi, että aikalailla okt-pihat on välihommia ja reklamaatioherkkiä töitä, joissa yksi rekkula voi heittää koko urakan katteen miinukselle.

Meillä on tuossa pihassa suodatinkangas ja sen päällä 0-100mm mursketta n. 40-50cm. Sen päälle otettiin pihan muotoilun yhteydessä 0-32mm mursketta n. 5-10cm josta kaivuritaikuri teki muodot ja kaadot suunnilleen sinnepäin. Tuohon päälle tulee vielä asfalttimiehien toimesta pintatasaus (about 50kg/m2) ja sitten vasta asfaltti.

Kuva on elokuulta 2015 kun pohjahommat alkoi olla nipussa.

Kuva otettu 10. heinäkuuta 2016, vajaa vuosi ylemmästä kuvasta.

Asfaltin ja nurmikon erottajaksi reunaan tuli R8-graniittireunakiveä ja kaatoa tein 1:100 talosta pois päin.

Pohjatasaus kuului hommaan ja piha näytti jo tosi kivalle tuon jälkeen. Pinta oli tosi kova ja erityisen hyvin onnistui tuo autotallin luiska.

Itse asfaltointi oli sitten seuraavana päivänä ja koneen taisi olla pihassa puolen seiskan jälkeen aamulla. Lounaaseen mennessä homma oli ohi ja pinta valmis. Jännää touhua siis minun mielestä, Pee ei oikein omannut samaa innostuneisuuden astetta tästä tapahtumasta (?), jokaisella miehellä on oma hommansa ja aika vähän niiden tarvitsee keskenään jutella. Nyt kun kunta saisi vielä tuon meidän kadun korjattua, alkaa olla aikamoista kynnöspeltoa. Enää pienen kiveyksen rakentaminen pihahommat alkaa olla nipussa.

Variskevennys

Kuuntelin kevään mittaan kun takapihan puusta kuului ikäänkuin variksen ääntä. Mutta se kuulosti siltä, kun se ei tietäisi miten variksen kuuluu raakkua. Ei se tiennytkään, kun ne oli variksen poikasia! Nämä älyn jättiläiset siten jostain kumman syystä rakastuivat meidän nurmikon sadettimeen. Tai ainakin toinen. Se oli joka aamu "suihkussa" tuossa sadettimen alla ja välillä oikein tuntui että se oli odottamassa, että miksei se sadetin ole päällä? Tämä kyseinen yksilö mm. kävi nokkimassa aamuisin sadetinta, josko sieltä tulisi sitten sitä vettä. Todistimpa pari kertaa kun hra varis oikein juoksi kohti sadetinta nokka auki. Ilmeisesti sillä oli jano?

Mutta ei tämä tarina tähän lopu. Parin viikon aikana näistä poikasvariksista tuli Peen uhanalaisten lajien suojeluryhmä ja niitä seurattiin aikamoisella intensiteetillä. Entäs miten todennäköistä on, että rusakko alkaa jahdata variksia? Ja eikös jänikset ole kasvissyöjiä? Ainakin tähän asti olen niin luullut, mutta ilmeisesti meidän lähellä asuva rusakko on verenhimoista mallia, koska yksi päivä se tuossa meinasi päättää näiden variksen poikasten päivät. En kerro kuka, mutta siihen hommaan puuttui jo ihmisetkin.

Nurtsi kasvaa!

 Pari tilannekuvaa pihasta. Ensimmäinen otettu 17.6.2016 perin oudossa punertavassa iltavalossa.

Ja toinen 30.6.2016 suunnilleen samoihin aikoihin. Vissii lähdettävä hankkimaan joko puutarhuri tai ruohonleikkuri kohta.

Pihatyöviikko

Kaivurimies soitteli tuossa reilu viikko sitten, että mitäs jos tehdään ne pihat viikolla? No mikä jottei!

Tällä viikolla siis urakoitiin pihat suurimmaksi osaksi nippuun. Olisikohan kaivuri ollut sen 3 ja puoli päivää tontilla ja alla näkyy saldoa. Viimeinen muotoilu pihaan tehty (on joka tapauksessa mallia flat), multaa varmaan vajaa 100m3, nurmikon siemeniä, raidesepeliä sokkelin viereen, sähkökaapelia ja pergolan pohjaa. Vähän siirreltiin kiviäkin, sen mitä tuolla pikkukoneella sai noita liikkeelle.

Kovasti olen selaillut ruohonleikkureita jo (jota Pee ei oikein tahdo ymmärtää?). Millaisia kokemuksia robottileikkureista? Olen kallistumassa joko Husqvarnaan tai Robomowiin, Saksasta tuntuisi löytyvän muutama sata euroa halvemmalla vielä kun Suomesta. Samalla rahalla ei kovin kummoista ajettavaa leikkuria saa.

Pihavalojen kaapelointia, kaapeliksi laitettiin MCMK 2x2,5/2,5 että saadaan pistorasialle 16A sulake jos on joskus tarve. Hintaero pienempään kaapelliin on marginaalinen, joten ei kannata säästää tuossa. Meillä meni 100m kela tuota kaapelia.

Vuosi sitten ei olisi voinut kuvitellakaan, että meidän takapihalle ajetaan kuorma-autolla. Nyt salaojitus yms yms toimet on kuivattaneet tuota niin hyvin, ettei ollut mitään ongelmaa tuoda multaa suoraan paikalle.

Pergolan pohja. Tai kyllähän tuohon jonkun muunkin voi pystyttää.

Kun koneet oli tontilla niin otettiin samalla tuohon pohjaan 0-32mm mursketta valmiiksi + suodatinkangas alle.

Khh sisäänkäynnin puolelta tilanne.

Etupihaan meille tulee asfaltti, kunhan pikimiehet pääsevät vauhtiin. Halusin noihin reunoihin graniittiset reunakivet. Vähän samanlaisia kuin mitä laitetaan maantielle, mutta vähän ohuempia. Kivet kävin hakemassa yksi ilta Rudukselta, jossa hintaneuvottelu oli helppoa. Alennusta sain 0%, YES! Onneksi oli tuollainen iso auto ja kärry millä hakea. Noin 2000kg oli lastia yhteensä ja aika pohjaan meni jouset mersussa kun trukilla pistää kiveä kyytiin. Jos joku samanmoista meinaa, niin kannattaa rekrytä joku kaveri kaljapalkalla kantamaan ja asettelemaan paikalleen. Yksi kivi on varmaan sellaisen 40-50kg ja pirun teräviä kulmia. Idea on siis, että asfaltti valetaan tuota kiveä päin ja toiselle puolelle jää korotettuna nurmikko. Tein tuohon pitkälle sivulle kiviin 1:100 kaadon valmiiksi, jostain luin että sen verran kannattaa ainakin asfalttiin laittaa että vesi menee oikeaa suuntaan. Linjalanka, metrimitta ja vatuupassi oli ihan hyvät, mutta mietin, että sellainen pyörivä laser olisi ollut poikaa tuossakin hommassa. Jotenkin paljon valmiimmalta tuntuu heti kun pihaan ajaa ja on mullat levitetty ja murskeet tasattu. Vielä kun tosiaan saa sen asfaltin tuohon niin avot.

Ajotie tallista katsoen.

Terassikin tuli askarreltua iltahommina tuossa parin viikon aikana. Timpurit sanoi, että kannattaa ruuvata lautoja kiinni kun ne on märkiä. Kahden ruuvin jälkeen tajusin, että miksi. Ruuvin kannat menee tosi nätisti tuonnelaudan sisään kun lauta on märkä vs. jos laudat on kuivia. Joten tästä seurasikin lautojen kastelua tasaisesti koko projektin ajan (jota naapurit ehkä vähän katsoivat pitkään, että nyt se on lopullisesti seonnut).

Tuossa poran vasemmalla puolella on kuivaan lautaan ruuvattu ruuvi ja oikealla puolella märkä lauta.

Ulkomaalien valintaa

Jos valkoisen sisämaalin valinta oli hankalaa, niin harmaan ulkomaalin valinta on ehkä vielä vaikeampaa. Harmaita on noin miljoona erilaista ja kaikki taittaa vähän johonkin. Ja mehän ei haluta liian ruskeaa, sinistä tai vihreää harmaata, vaan sellainen kaikenlaisessa valossa hyvältä näyttävä harmaa. Tässä kohtaa ei siis ihan uskallettu luottaa pelkkiin värilastuihin ja muiden nettiin laittamiin kuviin, vaan oli pakko ostaa testipurkkeja. Yritettiin kuitenkin rajata vaihtoehdot ihan muutamaan, ettei tarvitsisi ostella noita pikkupurnukoita kovin montaa. Pitkällisen tutkinnan tuloksena päädyttiin testaamaan RR23:sta ja TVT 612X:ää. Räystäiden aluslaudat halutaan maalata hiukan vaaleammalla sävyllä ja tätä varten testattiin TVT 565X:ää. Tässä he nyt ovat kaikki vierekkäin seinällä.

Vasemmalta: RR23, TVT 565X, TVT 612X

Mulla alkaa varmaan jo silmissä heittää, koska näen nykyään melkein minkä tahansa harmaan sinisenä. Tai sitten kaikki meidän kokeilemat harmaat on sinertäviä. No, joka tapauksessa heti maalauksen jälkeen olin sitä mieltä, että kaikki nämä on sinisiä eikä mikään kelpaa meidän talon seiniin. Mutta nyt kun niitä on ehtinyt jo jonkin aikaa tuossa katsella ja nähnyt ne eri valoissa, alkaa lopullinen mielipidekin muodostua. Näillä näkymin olemme päätymässä RR23:een. Se on siis samaa sävyä kuin meidän ikkunanpellit ja syöksyt ja muutenkin näyttää suht neutraalilta harmaalta. Hiukan sekin taittaa siniseen, mutta toisaalta sininen on parempi kuin vihreä tai ruskea. 

Toinen ulkomaalaukseen liittyvä valinta on tietysti sen itse maalin päättäminen. Olemme pohtineet pitkään Tikkurilan Vinhan ja Pikatehon välillä ja edelleen ollaan ehkä vähän vaiheessa lopullisen päätöksen suhteen. Testimaalaukset tehtiin Pikateholla ja se ainakin vaikuttaa hyvin levittyvältä ja mukavalta maalata. Tärkeämpää kuitenkin olisi löytää kestävä maali, ettei tarvitse heti parin vuoden päästä olla maalaamassa koko taloa uusiksi. Varsinkin tummissa sävyissä kuluminen näkyy varmasti aika pahasti ja meidän Lato paistattelee sellaisessa auringonpaahteessa lähes joka suunnalta, että maalilta vaaditaan vähän enemmänkin kestävyyttä. Jos siis on ajatuksia Vinhasta tai Pikatehosta, niin jakakaa ihmeessä. Ulkonäöllisesti noissa ehkä suurin ero on kiiltoasteessa: Vinha on selvästi kiiltävämpi. Tosin kiiltokin varmasti häviää muutamassa vuodessa. Eli puheita puolesta tai vastaan kaivataan nyt kipeästi.

Talon ja autotallin paikan merkkailua

Sunnuntaina päätettiin mennä tontille merkkaamaan talon ja autotallin paikat, jotta Jii pystyy nyt alkaneella viikolla näyttämään mahdolliselle kaivurimiehelle minkä kokoisia kuoppia pitäisi kaivaa. Ihan tarkkaan noita merkintöjä ei vielä pystynyt tekemään, koska meitä vastassa oli aikamoinen viidakko. Tontti on puhjennut täyteen kukoistukseensa eikä tämä helpottanut meidän hommia ollenkaan. On siellä aika paljon raivaushommia ennen kuin pohjatyöt voivat alkaa. Eipähän tarvitse miettiä mitä tehdään heinäkuussa lomalleissamme.

Paikkojen tarkistus oli hyvä tehdä nyt, kun rakennuslupahakemusta ei ole vielä jätetty. Jos rakennusten paikat olisivat tuntuneet huonoilta, voisimme vielä pyytää uutta asemapiirrosta. Mutta onneksi näin ei tarvitse tehdä, koska rakennukset sijoittuvat tontille tällä suunnitelmalla niin hyvin kuin ne sinne voivat sijoittua. Sen huomasimme, että olemme rakentamassa kyllä todella pitkän mallista taloa. Yhtään kapeammalle tontille tällaista ei voisi kuvitellakaan. Nyt hahmottui myös hiukan paremmin tulevan takapihan mittakaava ja pystyttiin vähän tarkemmin miettimään mihin eri toiminnot pihalla tulevat sijoittumaan. Nämäkin on hyvä miettiä jo nyt, että esimerkiksi pihavalaistus saadaan helpommin kuntoon kun sen aika tulee. Alustavaa puuinventaariotakin tehtiin ja todettiin, että suurin osa puista saa lähteä. Takarajalle voidaan jättää muutama puu, mutta muista taitaa tulla haketta. Istutetaan sitten uusia puita myöhemmin.

Näkymää terassilta takapihalle

Jiin huhkiessa nurkkakeppien parissa minä tutkailin tontilla olevia rojuja vähän tarkemmin. Yksi aarre sieltä löytyi: vanha työmaavalaisin. Tämä on pakko säilyttää ja yrittää saada toimimaan. Tontilta löytyy myös pari kasaa vanhoja lankkuja, joista ajattelimme askarrella ainakin betonimuotteja. Pihapostauksessa fiilistelinkin kesäiltojen istuskelupaikkaa ja haaveissa olisi saada sinne jonkinlainen nuotiopaikka. Tähän tarkoitukseen aiotaan valaa betonista laatikko tms. pergolan yhteyteen. Lisäksi muotteja voisi tehdä ainakin parille kukkaruukulle ja ehkä kalusteillekin.

Postauksen kuvat ovat enemmän tai vähemmän tärähtäneitä, koska allekirjoittaneen kuvaustaidot ovat vielä aika hakusessa. Enköhän kehity siinäkin pikkuhiljaa tämän projektin edetessä. Jotenkin tuntuu, että kuvattavaa tulee ja paljon...