Parisuhdeviikonloppu

Talon rakentamiseen liitetään aika usein parisuhdeongelmat. Valitettavasti. Tiedättehän ne kommentit, että rakentaminen tuhoaa parisuhteen ja tulee ero ja kamalat riidat ja vaikka mitä. Enpä ole tilastotietoa aiheesta nähnyt, mutta kyllähän myynnissä olevat puolivalmiit omakotitalot kertovat aika surullista tarinaa. Meidän projekti ei tietenkään ole vielä niin pitkällä, että voisin sanoa olevani asiantuntija kirjoittaessani parisuhteen kestämisestä rakennusprojektin aikana, mutta kerronpa nyt tähän mennessä todettuja asioita tähän liittyen. Ja nämä ovat nyt omia henkilökohtaisia huomioitani, eivät mitään suuria totuuksia.

Sovimme jo heti projektin alussa, että parisuhdetta ei saa unohtaa ja säännöllisin väliajoin on vietettävä parisuhdeaikaa niin, että mietitään välillä jotain muutakin kuin raksaa. Suoraan sanottuna viimeiset viikot (vai kuukaudet?) ovat kyllä kuluneet pitkälti perustuksista, sähkökuvista ja pintamateriaaleista keskustellessa, mutta ei tässäkään ole mitään pahaa ollut, koska kumpikin on halunnut keskustella näistä. Eli ensimmäinen huomio on se, että kummankin on oltava projektissa mukana täysillä eikä tällaiseen varmasti kannata ryhtyä, jos toinen epäröi. Ja tästä kannattaa keskustella. Ja paljon. 

Toinen asia, mikä piti tehdä selväksi alusta alkaen oli aikataulu. Kyse ei ole pysyvästä elämäntilanteesta, vaan raksalla on alku ja loppu. Jos rakentaisimme itse pitkästä tavarasta, olisi tuo loppu varmasti kauempana tulevaisuudessa kuin tilaamalla talopaketin ja käyttämällä oman panoksen lisäksi ulkopuolista työvoimaa. Mutta silti se loppu häämöttäisi jossakin, eikä sitä saa unohtaa. Meillä on tavoitteena päästä muuttamaan juhannukseen 2016 mennessä, enkä epäile etteikö se toteutuisi. Loppujen lopuksi tämä on vain lyhyt pätkä elämää ja kyllä suhteen on vaan kestettävä tällainen puristus. Pahempiakin tilanteita saattaa osua kohdalle.

Hyvä etukäteissuunnittelu helpottaa rakentamisen aiheuttamaa stressiä ihan ylipäätään ja sitä kautta auttaa myös parisuhdetta kestämään. Meidän projekti alkoi oikeastaan jo alkuvuodesta, kun Jii huomasi tontin myynti-ilmoituksen. Sen jälkeen ollaan suunniteltu, suunniteltu ja suunniteltu vielä suunnittelemasta päästyämme. Ensin pohjaratkaisua, sitten lvi:tä, sähköjä, valaistusta, perustuksia, pintamateriaaleja, pihaa... Aika moni on todennut meidän olevan useassakin asiassa aika ajoissa, mutta mieluummin eletään hiukan asioiden edellä kuin tehdään tärkeitä päätöksiä viime hetkillä. Noita viime hetken päätöksiä varmasti vielä tulee, mutta ainakin voi sanoa meidän yrittäneen parhaamme. 

Palataan vielä siihen parisuhdeaikaan. Jii oli viime viikon lopulla työreissussa Ranskassa ja tuli kotiin perjantain ja lauantain välisenä yönä. Itselläni oli pitkästä aikaa vapaa viikonloppu, joten päätin kerrankin leikkiä kunnon vaimoketta ja valmistin meille lauantaina aamupalaksi banaanilettuja. Iltapäivällä menimme leffaan, tämäkin harvinaista herkkua nykyään, ja kävimme terassilla ihan kahdestaan. Sunnuntaina tein oman pienen omenapuumme omenoista piirakan, josta lopulta tuli enemmänkin uuniomenahässäkkää unohtuneen kananmunan takia. Sunnuntai-iltana sohvalla möllöttäessämme totesin, että olipa mukava viikonloppu. Ei parisuhteen hemmottelu siis kovin isoja toimenpiteitä vaadi. Ainakaan meidän kohdalla.

Meidän muistisääntö: asenne ratkaisee ja huumorilla selviää monesta. Toivotaan, että näillä eväillä päästään kunnialla loppuun saakka. Nyt syksyllä kyllä saattaa huumori olla välillä kateissa raksan, töiden, opiskelujen ja muun elämän yhteensovittamisessa, mutta eiköhän siitäkin selvitä.

P.S. Tänään tontilla tapahtui suuri harppaus: sokkeli valettiin! Kirjoitellaan tästä myöhemmin lisää.