maanantai 15. kesäkuuta 2015

Mihin?

Meidän tulevan kodin paikka sijaitsee sopivalla etäisyydellä Tampereen keskustasta ja omien sanojeni mukaan "sopivasti maalla". Alueella on jonkin verran vanhempaa rakennuskantaa ja rakennuskaava on todella vapaa. Katuvalot löytyy heti tontin laidalta ja tämä oli allekirjoittaneelle aika tärkeä kriteeri. Ei olisi kiva käydä koirien kanssa iltalenkillä pilkkopimeässä. Tilaa tontilla on vähän yli 1600 neliötä ja rakennusoikeuttakin ihan riittävästi. Maanpinnan tasaisuus ja tontin mitat mahdollistavat hyvin meidän suunnitelmat yksikerroksisesta ja melko pitkän mallisesta talosta, ihan joka paikassa tämä ei onnistuisi. Pieni haaste rakennuskaavassa kuitenkin oli: talon harjan suunta on kaavaan piirretty meidän suunnitelmat huomioon ottaen aika huonosti. Jii kävi rakennusvalvonnassa kyselemässä tästä tietenkin jo ennen kuin tonttikauppoja alettiin hieroa ja vastaanotto oli melko ymmärtäväinen. Kun saimme luonnokset kahdesta erilaisesta asemapiirroksesta, kävin minä vuorostani vierailulla rakennusvalvonnassa. Toiselle vaihtoehdolle näytettiin vihreää valoa ja saimme alustavan hyväksynnän suunnitelmillemme. Tämän jälkeen projekti lähtikin rullaamaan ihan toden teolla.


Tontin takana ei ole (ainakaan vielä) kunnollista asutusta, vaan pieni hevostalli. Mietimme kyllä ensin, että kuinka paljon hajuhaittoja tms. tuosta voisi meille tulla. Keskusteltuamme yhden naapuruston pariskunnan kanssa vakuutuimme siitä, ettei tallista kovin suurta haittaa ole. Luohan hevoset takapihalla vähän lisää maalaistunnelmaa ja aioimme kuitenkin jättää muutaman puun tontin takarajalle. Tontilta itseltään löytyykin sitten vaikka mitä romua. Betonirumpuja, lautakasoja, peltiä, autonrenkaita... Ihan ensitöiksi pääsemme siis siivoushommiin.


Jiin ollessa työreissussa kävin tontilla fiilistelemässä eräänä aurinkoisena iltapäivänä ja ihastuin tonttiin entisestään. Aurinko paistaa tulevalle takapihallemme todella pitkään ja pystyin jo kuvittelemaan kaikki ne ihanat illat takaterassillamme auringon lämmöstä nauttien. Tähän on toki vielä aika paljon matkaa, mutta pitää luoda jo nyt itselleen kannustavia mielikuvia.


Tontin ostoprosessi ei ollutkaan sitten kaikista helpoimmasta päästä. Kauppojen tekemistä hankaloittivat meidän yhteinen lomareissu, Jiin pidempi työmatka toisella puolella maapalloa ja kaikenlainen säätö tonttia myyvän perikunnan puolella. Viimeisin meille harmaita hiuksia aiheuttanut asia oli perikunnan ositusprosessi, joka tietenkin päätettiin aloittaa kun kauppakirjojen allekirjoituspäivä oli jo sovittu. Vähän saatiin jännittää siirtyykö päivä taas hiukan eteenpäin ja siirtyihän se, mutta vain parilla päivällä. Lopulta paperit saatiin kirjoitettua kaksi kuukautta ensimmäisen tarjouksen jättämisestä. Onneksi rakentamisen aloitusaikataulumme on ollut alusta alkaen suhteellisen väljä. Tällainen säätäminen kun viivyttää kaikkien mahdollisten lupahakemusten tekemistä ja sitä kautta koko projektin aloittamista.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti