Ulkomaalien valintaa

Jos valkoisen sisämaalin valinta oli hankalaa, niin harmaan ulkomaalin valinta on ehkä vielä vaikeampaa. Harmaita on noin miljoona erilaista ja kaikki taittaa vähän johonkin. Ja mehän ei haluta liian ruskeaa, sinistä tai vihreää harmaata, vaan sellainen kaikenlaisessa valossa hyvältä näyttävä harmaa. Tässä kohtaa ei siis ihan uskallettu luottaa pelkkiin värilastuihin ja muiden nettiin laittamiin kuviin, vaan oli pakko ostaa testipurkkeja. Yritettiin kuitenkin rajata vaihtoehdot ihan muutamaan, ettei tarvitsisi ostella noita pikkupurnukoita kovin montaa. Pitkällisen tutkinnan tuloksena päädyttiin testaamaan RR23:sta ja TVT 612X:ää. Räystäiden aluslaudat halutaan maalata hiukan vaaleammalla sävyllä ja tätä varten testattiin TVT 565X:ää. Tässä he nyt ovat kaikki vierekkäin seinällä.

Vasemmalta: RR23, TVT 565X, TVT 612X

Mulla alkaa varmaan jo silmissä heittää, koska näen nykyään melkein minkä tahansa harmaan sinisenä. Tai sitten kaikki meidän kokeilemat harmaat on sinertäviä. No, joka tapauksessa heti maalauksen jälkeen olin sitä mieltä, että kaikki nämä on sinisiä eikä mikään kelpaa meidän talon seiniin. Mutta nyt kun niitä on ehtinyt jo jonkin aikaa tuossa katsella ja nähnyt ne eri valoissa, alkaa lopullinen mielipidekin muodostua. Näillä näkymin olemme päätymässä RR23:een. Se on siis samaa sävyä kuin meidän ikkunanpellit ja syöksyt ja muutenkin näyttää suht neutraalilta harmaalta. Hiukan sekin taittaa siniseen, mutta toisaalta sininen on parempi kuin vihreä tai ruskea. 

Toinen ulkomaalaukseen liittyvä valinta on tietysti sen itse maalin päättäminen. Olemme pohtineet pitkään Tikkurilan Vinhan ja Pikatehon välillä ja edelleen ollaan ehkä vähän vaiheessa lopullisen päätöksen suhteen. Testimaalaukset tehtiin Pikateholla ja se ainakin vaikuttaa hyvin levittyvältä ja mukavalta maalata. Tärkeämpää kuitenkin olisi löytää kestävä maali, ettei tarvitse heti parin vuoden päästä olla maalaamassa koko taloa uusiksi. Varsinkin tummissa sävyissä kuluminen näkyy varmasti aika pahasti ja meidän Lato paistattelee sellaisessa auringonpaahteessa lähes joka suunnalta, että maalilta vaaditaan vähän enemmänkin kestävyyttä. Jos siis on ajatuksia Vinhasta tai Pikatehosta, niin jakakaa ihmeessä. Ulkonäöllisesti noissa ehkä suurin ero on kiiltoasteessa: Vinha on selvästi kiiltävämpi. Tosin kiiltokin varmasti häviää muutamassa vuodessa. Eli puheita puolesta tai vastaan kaivataan nyt kipeästi.

Testissä Bora Basic

Ollaan viime päivät vietetty aika lahjakkaasti ulkona, koska kesäsäät. Jii on ahertanut terassin parissa ja meikäläinen merkannut pihavalojen, puiden ja pergolan paikkoja + keskittynyt hankkimaan aurinkoihottumaa.

Mutta ollaan me muutakin ehditty muuton jälkeen touhuta. Parasta on ollut se, että on voitu pitkästä aikaa tehdä ihan oikeaa ruokaa. Ei enää pelkkää pakastepitsaa. Onhan noita uusia laitteitakin ollut pakko päästä testaamaan ja erityisesti liesi + liesituuletin oli laitettava todelliseen testiin, että nähtiin heti ollaanko tehty ihan hutiostos. Meillehän hankittiin Savon kautta Bora Basic eli induktiolieden ja liesituulettimen yhdistelmä. Meidän versio toimii aktiivihiilisuodattimella ja sen toimivuutta vähän jännitettiin, samoin kuin tietysti sitä, imeekö tuo pyörylä ihan oikeasti käryt sisäänsä. Paperitesti liikkeessä ja youtuben videot olivat tietysti aika vakuuttavia (ainakin meidät sai ostamaan tuon kapistuksen), mutta ainahan se on eri asia kokeilla käytännössä itse. Nyt siis luvassa käyttökokemuksia Bora Basicista.

Ensinnäkin, onhan se hyvän näköinen. Mitään ei törrötä tasosta eikä katosta. Kattoa ei tarvitse laskea alas. Mutta liesiasioissa ei kannata mennä ulkonäkö edellä, joten onko se toimiva. Tämän lyhyen käyttökokemuksen perusteella kyllä. Itse liesi on tosi tehokas, kattilat ja pannut kuumenee ihan hetkessä. Kokemuksia muista induktiotasoista ei ole, joten vaikea mennä vertailemaan niiden välillä, mutta perus keraamiseen lieteen verrattuna tämä tehokkuus on suorastaan päätähuimaavaa. Aamupuurot tulee huomattavasti nopeammin kuin vuokrakämpässä ja puuron hauduttaminenkin on helpompaa, kun on paljon eri lämpötasoja mistä valita.

Heti asennuksen jälkeen, tarrat vielä paikoillaan.

Liesituuletin taas laitettiin todelliseen testiin, kun päätettiin paistaa pihvejä parilapannulla. Tästä tulee meinaan aikamoiset käryt eli imuteho tuli varmasti testattua kunnolla. Vielä pitäisi ehkä paistaa lettuja ja katsoa kuinka Boran sitten käy, edellisessä kämpässä se sai aina koko asunnon rasvakäryn peittoon. Mutta pihvien käryt hävisivät liesituulettimen syövereihin eikä niistä tarvinnut sen jälkeen murehtia. Toki tämäkin liesituuletin päästi pienen osan käryistä karkuun, mutta en usko minkään tuulettimen onnistuvan imemään aivan jokaista pienintäkin hiukkasta. Olemme siis tyytyväisiä ostokseemme ja voimme suositella tätä muillekin, jotka haluavat päästä eroon torvista ja tasosta nousevista tuulettimista eikä katon alaslasku tunnu omalta jutulta.

Ei mikään helppo homma saada tuota imua näkymään kuvassa, mutta eiköhän tuosta selvää saa. Ja sori pölyistä...

Yhteistyössä Savo.

Tb: Helaloma & äitienpäivä

Koska edelleen eletään kaaoksessa eikä yhdestäkään huoneesta saa tällä hetkellä järkeviä kuvia, palataan vielä muuttotarkastusta edeltävään helalomaan ja äitienpäivään. Noiden muutaman päivän aikana Ladossa tapahtui ihmeitä, kun paikalle pyyhälsivät äitini ja Jiin vanhemmat. Nämä kolme saivat aikaan sellaisen pyörremyrskyn, että ihan kahdestaan ei oltaisi ikinä saatu paikkoja yhtä hyvin järjestykseen. Tavoitteena oli saada siivottua sekä talo että piha ja ne tavoitteet kyllä saavutettiin.

Ruokahuolto pelasi huomattavasti paremmin kuin koskaan aikaisemmin raksalla.

Äidit touhusivat sisällä ja siellä tulikin todella siistiä. Aivan uskomatonta kuinka paljon sitä raksapölyä oli ehtinyt kertyä. Kaikki katot, seinät ja lattiat oli pakko pestä oikein kunnolla ja lattioita hinkattiin useampaan kertaan. Korkean tilan katon pyyhkiminen vaati vähän kiipeilyä ja se jäikin allekirjoittaneen hommaksi. Jii järjesti pihaa isänsä kanssa ja sielläkin tapahtui ihmeitä. Raksan aikana kertyy aika monta tosi tarpeellista kasaa pihalle. Talvella nuo kasat katoavat lumen alle ja hetkellisesti niiden olemassaolon saattaa jopa unohtaa. Ainakin meidän piha näytti aikamoiselta varastolta ennen siivousta ja vaikka alunperin näytti, että tavaraa olisi ollut tosi paljon, lopulta ne tiivistyivät aika mukavasti siisteihin nippuihin autotallin taakse. Raksan alkumetreillä piti yrittää haalia lavoja vähän sieltä sun täältä ja tuntui, että niiden hamstraaminen oli hirmu vaikeaa. No nyt niitä onkin sitten kunnon kokoelma vähän jokaista kokoa. Osa pääsee hyötykäyttöön häihin ja osaa voidaan käyttää tulevien naapureiden liehittelyyn, kun he alkavat rakentaa.

Äitienpäivä osui myös tuolle viikonlopulle ja pitihän sitä tietysti juhlistaa, kun kerran meidän kummankin äidit olivat meitä auttamassa. Kävimme Jiin kanssa salakavalasti Ikea-reissun yhteydessä ostamassa äideille ruusut ja koko porukalle kakkua + skumppaa. Ensimmäiset kilistelyt Ladossa, mutta ei missään nimessä viimeiset.

Koo auringonpalvontarundilla.

Audion asennusta ja kaapelihommia

Vihdoista viimein löytyi sellainen hetki viikonloppuna, että pystyi alkaa kasaamaan tuota äänentoistoa olkkariin. Tavarat on lojunut laatikoissaan millon missäkin raksan nurkassa. Fiilisteltiin lauantai-iltana myös takkaa oikeastan ensimmäistä kertaa kunnolla. Vaikka puut oli varmaan aika märkiä (raksajätettä), niin kyllä tuossa uunissa teho riittää. Yhden pesällisen kun poltti niin ei muuta oikeastaan kannattanut edes miettiä. Aika kivan pitkään paloi ja komealla liekillä. Tuohon liekkiin varmaan vaikutti sekin, että tajusin nyt käydä avaamassa korvausilmaputken ulkoa. Tuo kolmeen suuntaan näkyvä luukku on aikamoinen tunnelman luoja ja lämpöä antaa kivasti säteilynä.

G3 eteen, G2 taakse ja pienet 6010 menee työhuoneeseen.

Genelecin G3:sten mukana tuli Atlaksen huippukaapelit, joten en niihin tehnyt itse kaapeleita tällä kertaa ollenkaan. G2:lle taaksen kuitenkin vedettiin tosiaan ne Cordialin CMK 222 mikkikaapelit aikanaan ja otin tänään härkää sarvista ja kolvailin niihin Amphenolin liittimet paikalleen. Meinasi vähän mennä akrobatiaksi, kun nuo takakaiuttimet on aika korkealla, mutta vähän puristimia, a-tikkaita ja kestopuulankkua niin avot. Tuossa kaapelissahan on valmiina 2 johdinta, mutta tässä käytössä tarvitsin vain yhden, joten taitoin tuon toisen johtimen kutistesukan alle jemmaan (jos joskus tarvitsee = eli ei ikinä). Loppupeleissä mukavan rentoa hommaa, vaatii vaan vähän viitseliäisyyttä ja kärsivällisyyttä kolvailla noita. Tuossa Cordialin kaapelissa on se hyvä puoli, että sitä saa valkoisena. Musta kaapeli valkoisella seinällä on aika kamalan näköinen. Virtajohtoja joutuu käydä jostain hankkimassa lyhyempiä noille G2:lle. Nyt nuo johdot on kyllä aika rumasti tuolla telineen ja kaiuttimen välissä. Muuten tuo asennus on aikalailla sitä mitä oli mielessä kun tätä suunniteltiin.

Signaalikaapeli just eikä melkein sopiva - virtajohto ei siellä päinkään.

Marantz pääsi kaappiin piiloon. Tehtiin tuo tv-kaluste Ikean Metod-keittiökaapista (kuten meidän khh-kalusteetkin). Se on seinästä irti jonkun verran ja päissä on ovet tekemässä tuon valeseinän, niin jää johdoille tilaa taakse. Samalla voi laittaa nuo vahvarit, Sonokset yms yms tuonne kaappiin ilman, että niistä alkaa ylilämpösuojat raksua. Tuohon tason päälle laitetaan vielä koivuvaneria ja sitten tuokin kaluste alkaa olla valmis.

Loppuun vielä koirakevennys tyyliin - does your dog match your interior.

Nuo rumat mustat kaapelit menee vielä seinän sisään piiloon kunhan käyn ensin ostamassa pidempia johtoja jostain.

Throwback muuttopäivään

Vaikka muuttotarkastus viime viikolla olikin aikamoinen pettymys sisällöltään, niin meillä oli onneksi omia rituaaleja mietitty valmiiksi heti ekalle illalle kun vuokrakämpästä päästään vaan pois. System bolagetin kautta hakemaan sänky ja nuotio tulille. Eikä mikä tahansa nuotio vaan pönttöön lensi vuokrakämpästä revitty suihkuverho! Tuo inhottava otus joka kietoutuu aina johonkin ruumiinosaan kiinni kun suihkussa olet, eikä päästä irti. Goodbye ja adjö! Kippis sille! Sori jos joku tykkää noista suihkuverhoista, mutta ainakin mulle nuo on samanlaista kryptoniittiä kuin tiskaaminen ja muuttohommat.

Muuton jälkeen on poutasää...

Vaikka ulkona poutasää on tällä hetkellä harvinaisen kaukana, sisällä Ladossa on aika mukavan rauhallinen tunnelma. Muuttokaaoksesta huolimatta olo on aika rauhallinen (vaikka toki noista laatikoista ja jätesäkeistä haluaisi jo päästä eroon), koska nyt voi tosiaan tehdä viimeistelyhommia ihan rentoon tahtiin ja niitä tekeekin ihan mielellään. Eilinen ilta meni näppärästi mun laittaessa vaatehuonetta kuntoon ja Jiin säätäessä audiohommien kanssa. Kumpikin teki siis itselle mieleisiä juttuja. Vähemmän mieleistä toimintaa eilen oli vuokrakämpän loppusiivous, mutta nytpähän on sekin hoidettu ja huomenna käyn luovuttamassa avaimet. Onneksi roudattiin kamoja useampana päivänä, ettei tätä viikonloppua tarvinnut käyttää ihan kokonaan vain muuttohommiin. 

Eilen oli myös meikäläisen syntymäpäivä. Varmaan pari kuukautta sitten Jii kysyi mitä toivon lahjaksi ja heitin siihen tietysti, että talo olis kiva. Ei ollut rusettia ovessa, mutta olihan tämä muutto ehkä paras lahja ikinä. Ensi vuonna onkin Jiillä sitten aika kova homma miettiä millä päästä samalle tasolle :D

Jo näiden muutaman päivän aikana ollaan todettu aika monta ratkaisua aika hyvin toimiviksi. Esim. koirien pesupaikka on parasta ikinä! Ja korotettuja astian- ja pyykinpesukonetta ei vaihdettaisi enää lattiatasossa oleviin mistään hinnasta. Mutta näihin ja moniin muihin juttuihin palataan, kunhan saadaan vähän tätä kaaosta taltutettua ja järkevämpiä kuvia otettua. Nyt kuvituksena saa toimia kuvat vallitsevasta "järjestyksestä". 

Muuttolupa check!

Eilen oli siis iltapäivällä muuttotarkastus ja läpihän se meni. Meillä on lupa muuttaa Latoon! Jotenkin olimme kumpikin odottaneet jotakin vähän virallisempaa ja jännittävämpää tilaisuutta, eikä tällaista "katotaan nyt vähän niitä papereita" -meininkiä. Tarkastaja kiersi talon, katseli vähän isoja ikkunoita, ihmetteli liesituuletinta ja tarkisti, että kaikki paperit löytyy. Pari paperia puuttui, mutta sekään ei haitannut, laitetaan ne sitten perästä. Tuli sellainen olo, että tässäkö tämä nyt sitten oli. Tätäkö kaikki jännittää ihan hirveästi ja tätäkö varten painettiin mekin pitkää päivää edeltävät viikot? Yhtäkkiä se olikin ohi ja tarkastaja ja vastaava totesivat, että eikun asumaan vaan.

Lähdettiin tietysti niiltä seisomilta skumpan ostoon ja koirat piti myös käydä noukkimassa kyytiin. Aika hiljaista oli autossa tuolla matkalla. Iski vaan sellainen tyhjyys. Että mitäs ihmettä me nyt tehdään. Eihän raksailu tietenkään mihinkään lopu, koska talo ei suinkaan ole täysin valmis ja pihat on ihan vaiheessa, mutta yhden aikakauden loppu tämä ehdottomasti on. Enää ei ole kiire. Ja kun oltiin kannettu sohva sisään (ensimmäinen ja toistaiseksi ainoa huonekalu, tärkeimmät ensin), istuttiin vaan siinä ja tajuttiin miksi niin monella jää ne kuuluisat viimeiset listat laittamatta. Niiden merkitys jännästi katoaa, kun se lupa irtoaa ja voisikin ottaa vähän aikaa ihan rennosti. Meilläkin puuttuu vielä ne pari listaa, mutta eiköhän ne paikoilleen saada kunhan hetki hengähdetään.

Sänkyä ei vielä siirretty tästä varastokämpästä Latoon, koska tänään oli sähkärin määrä olla ovella seiskalta ja koirien kanssa olisi mennyt aikamoiseksi säätämiseksi. Sähkäri siis viimeistelköön vielä oman osuutensa (ja korjatkoon virheensä), hyvin voidaan odottaa vielä se päivä tai pari, ennen kuin vietetään ensimmäinen yö uudessa kodissa.

Tuosta muuttotarkastusta edeltävästä supertehokkaasta helalomasta kirjoitellaan vielä myöhemmin ja esitellään tietysti myös valmistuneita tiloja, mutta tähän väliin riittäköön tällainen postaus.